Saako töissä olla hauskaa?

Meebo-kokeilumme herätti ajatuksia mm. chatin sopivuudesta neuvojien yhteydenpidon välineenä:

* meeboa on helppo käyttää, eikä tarvitse asentaa ohjelmia - netti ja esim. Google-tunnukset riittävät

* yhteys ylä- ja alakerran välillä: meebon avulla voi olla yhteydessä muihin neuvojiin ja saada nopeasti mm. atk-apua tai lisävoimia tietopalveluun

* tuki & turva: tunne siitä ettei ole yksin vaan voi milloin tahansa ottaa yhteyttä muihin tarvitsematta miettiä mihinkä puhelinnumeroon pitikään taas soittaa

* kollegoiden välinen kommunikaatio lisääntyisi informaalilla ja ehkä hauskallakin tavalla

* pari kertaa kokeilumme aikana keskusteluun ilmaantui kirjaston ulkopuolisia ihmisiä, mutta he häipyivät nopeasti - ehkä tämä ei ole ongelma, sillä chatissa ei ole tarkoitus paljastaa mm. asiakastunnuksia tai kirjoitella asiattomuuksia

* voisiko chattiin ottaa mukaan muitakin kuin neuvojia tai aloittaa eri keskusteluita, joihin eri ihmiset voisivat osallistua?

* sitooko chat liikaa ihmisiä koneen ääreen: ei kukaan voi olla koko aikaa koneen äärellä ja jatkuva vilkuilu meebon puolelle saattaa häiritä keskittymistä

* meebo-kokeilumme olivat lievästi sanottuna melko hauskoja: ne saivat melkein aikaan hervottomia naurukohtauksia - herääkin kysymys tai pari: saako töissä olla hauskaa ja mitä esimiehet mahtavat sanoa tällaisesta toiminnasta?

Pitäisikö meeboilulla olla selkeät pelisäännöt? Pitäisikö pitäytyä vain tiukalla asialinjalla vai voisiko joskus piristää työkavereiden päivää muutamalla hassulla jutulla? Ehkä tämä voisi olla keino parantaa työhyvinvointia - keino purkaa paineita. Keskustelemme näistä asioista seuraavassa neuvojien palaverissa, joten sitten saamme kuulla muiden mielipiteitä asiasta.

Hallelujaa!

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua... Täällä Lahdessa ollaan ainakin erittäinen onnellisia siitä, että on saatu 23 asiaa -verkkokurssi suoritettua - mahtava saavutus! Sikäli mikäli olen kurssin vetäjien tarkastuksen jälkeen suoriutunut kaikista tehtävistä hyväksyttävällä tavalla. Olen siis bloggaillut nelisen kuukautta ja saanut tehtyä kaikki 23 tehtävää, tai oikeastaan 22, sillä viimeiseen tehtävään kuului vain tarkastuspyyntölomakkeen täyttäminen. Nyt sitten odotellaan palkintoa. Olisin ikionnellinen, jos saisin elinikäisen jäsenyyden Library Thingiin: voisin luetteloida tietokantaan niin paljon kirjoja kuin haluaisin - rajattomasti! Kirjojen lisääminen tyssäsi 200:aan, sillä se on juuri se raja, jota ei voi ylittää, jos haluaa käyttää LT:iä ilmaiseksi.

Viimeistä viedään...

Verkkokurssi on vihdoinkin lopuillaan minunkin osaltani. Tutkin Googlen avulla missä yhteyksissä 23 asiaa -kurssi on mainittu. Tietysti löytyy kurssilaisten blogeja, allekirjoittaneen mukaanlukien, mutta kurssi löytyy myös mm. KirjastoWikistä, blogilistalta, Päivi Hollannin Jaiku-sivulta, Opeblogista, Timo Rainion blogista ja Suomalaiset Drupal-saitit -sivulta. Yksi kurssin tehtävistä löytyi eräästä iGS:n vastauksesta.

Sitten muutamia ajatuksia Kate Sheehanin kirjoituksesta Are librarians culturally self-aware? Sheehan kirjoittaa kirjastolaisista ja web 2.0 -työkaluista:

A big part of the 2.0 push is opening up the library, creating a two-way flow of communication and making the library about its users and communities, not its staff. But changing the cultural markers around libraries is a bigger project, especially when a lot of what we do offer is, well, workish.

It’s easy to become enamored of social networking sites and Web 2.0 toys to the point where they seem like a panacea for everything that’s wrong with your library or your job. Slap a wiki on it and call me in the morning. The most successful uses of the newest tech tools have recognized that they’re just that: tools.

Sheehanilla on hyviä ajatuksia. Meidän kirjastolaisten pitäisi kehittää palveluita asiakkaita varten, ei itseämme varten. Meidän pitäisi siis ottaa huomioon oma työkulttuurimme. Eikä web 2.0 -työkaluja pitäisi ottaa käyttöön sen takia, että kaikki muutkin käyttävät niitä. Ne ovat vain työkaluja, joiden avulla luodaan ja kehitetään parempia palveluita kirjaston asiakkaille.

Tällä kurssilla esille tulleita tekniikoita voisi hyvinkin soveltaa kirjastotyössä ja asiakkaille suunnatuissa palveluissa: blogeja, RSS-syötteitä ja pikaviestimiä. Ainakin kirjaston oman henkilökunnan keskinäisessä yhteydenpidossa intrawikit ja pikaviestimet voisivat toimia hyvin. Olemme Kouvolassa jo hieman testailleet meeboa, jotta voisimme pitää yhteyttä ylä- ja alakerran neuvojien välillä paremmin. Vaikuttaa lupaavalta. Delicious, Flickr ja Slideshare ovat myös oivia palveluita kirjastoille.

Kohta voin lähettää tarkastuspyynnön, mutta en aio lopettaa bloggailua. Ehkä jatkan tähän blogiin kirjoittamista, ehkä perustan uuden toisella nimellä. En tiedä vielä. Olen myös miettinyt Kymenlaakson kirjastojen yhteistä musiikkiblogia. Jatkuvuuden kannalta olisi hyvä idea, että siitä olisi vastuussa useampi kuin yksi ihminen. Se olisi myös loistava tapa tiivistää yhteistyötä muiden musiikki-ihmisten kanssa täällä maakunnassa.

Web 2.0 -työkalujen löytäminen

Tilasin ohjeen mukaan pari syötettä iGoogleeni: delicious/popular/web2.0 -sivun sekä Read Write Web -sivuston. Tuoreita linkkejä delin sivulta löytyy mm. Google Insights for Search, 7 Essential Guidelines for Functional Design ja Top 10 Online Mapping Tools. Read Write Web -sivuston etusivulla puolestaan oli juttu siitä kuinka tutkimuksen mukaan puolet amerikkalaisista aikuisista käyttää sosiaalisia medioita. Universal McCannin tutkimuksessa sosiaalisiin medioihin laskettiin blogien ym. lisäksi tekstiviestittely.

Lisää web 2.0 -työkaluja löytyy Office 2.0 Datebase -sivustolta ja AppAppeal-sivustolta. Sieltä löytyy ihan tuttuja työkaluja, joita on mm. opittu käyttämään tämän verkkokurssin aikana. Ihan uusiakin työkaluja näyttää siellä olevan. AppAppealista löysin tutun Last.fm:n lisäksi muita musiikkipalveluita: Amie Street, Pandora, Imeem, Virb ja iLike. Esim. Imeem on sivusto, jossa käyttäjät voivat ladata ja jakaa mm. videoita, musiikkia ja valokuvia. Sivuston mukaan:

imeem is a social network that enables users to discover, interact and express themselves with media, including music, video and photos, and form connections based on shared tastes and interests.

Täytyy tutustua näihin muihinkin musiikkipalveluihin, vaikka Last.fm:n käyttäjä olenkin (tälläkin hetkellä!). Tosin en pitänyt juuri ollenkaan palvelun uudistuksesta vähän aikaa sitten: se ei enää toimi niin hyvin. Please, bring back the old Last.fm!

RuneScape

Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen julkaiseman dokumentin (AASL Standards for the 21st-Century Learner Gaming Alignment) mukaan pelit - etenkin MMORPG:t eli massively multiplayer online roleplaying games - ovat hyödyllisiä opettamaan nuorille tietoja ja taitoja: niiden avulla oppii ajattelemaan kriittisesti, soveltamaan aiemmin hankkimaansa tietoa, tekemään yhteistyötä muitten kanssa, miettimään useita eri vaihtoehtoja tehdä sama asia, tekemään johtopäätöksiä, jakamaan tietoa, ajattelemaan eettisesti, jne. Lista on todella pitkä. Runescape on juuri tällainen online-roolipeli, jota pelaa tälläkin hetkellä yli 170 000 ihmistä. Tietysti olin kuullut tästä pelistä, joita jotkut nuoret pojat pelaavat suurella innolla tuntikausia. Ilmeisen addiktoivaa toimintaa. Mutta jos ajattelee mitä kaikkea nuoret samalla oppivat, niin wau! Tuskin pojankoltiaiset ajattelevat, että nytpä minä samalla opin mm. ottamaan muut huomioon. Parempi kuitenkin, että nuoret oppivat ja että se voi olla myös hauskaa.

En tällä kertaa luonut hahmoa Runeen, mutta ehkä myöhemmin. RuneScape on ihan oma maailmansa, joka ei varmaan aukene hetkessä. Todennäköisesti peliin perehtyminen veisi niin paljon aikaa, että parempi odottaa että on enemmän aikaa. Milloinkahan se on... ehkä kesälomalla, joka alkaa reilun kymmenen päivän päästä! Katsoin siis vain opetusjakson YouTubesta. Muistan joskus pelanneeni HeroQuest-lautapeliä ja Valhalla-tietokonepeliä, joten RuneScape voisi olla todella mielenkiintoinen maailma, jonka seikkailuihin sukeltaa...

Meillä ei mielestäni ole rajoitettu Runen pelaamista, eikä muutenkaan Kouvolassa harrasteta minkäänlaista nettifiltteröintiä kirjastossa.

Aapelia ja Älypäätä

En ollut aiemmin vihkiytynyt nettipelien saloihin, mutta jo viikkoja sitten rekisteröidyin sekä Aapeliin että Älypäähän. En ole mikään himopelaaja - ainakaan tällä hetkellä - vaikka joskus olenkin viihtynyt tietokoneen ääressä mahjongin tai miinaharavan parissa; pelaamiseni on kausittaista eikä minulla ole suuria intohimoja pelejä kohtaan. Tosin joskus olisi kiva vaikka pelata junassa kännykällä jotain peliä, mutta nykyisessä kännyssäni on vain maksullisia pelejä, joita saa pelata vain vähän aikaa ilmaiseksi. En ole sitten viitsinyt ladata niitä tai selvittää paljon pelit maksaisivat. Onneksi Metro-lehdessä on sudoku, jota voi täytellä, jos tulee hinku...

Kokeilin Aapelissa yksinpelejä: perinteistä tetristä (Palatris) ja sudokua. Tetristä on ihan kiva tahkota, mutta ei ole toivoakaan että pääsisi listoille. Hyvällä lykyllä pääsee päivän parhaisiin, eikä siltikään lähelle ykkössijaa. Sitten sitä yrittää (melkein?) hampaat irvessä saada parempaa tulosta: "seuraavalla kerralla mä onnistun". Miten ne ihmiset saa niin hyviä tuloksia ja ite on sellainen tumpelo? Pelaako ne tuntikausia päivittäin, että niistä tulee niin hyviä vai ovatko he luonnostaan sellaisia? No, pelaaminen on hauskaa joskus. Ja yksinpelit riittävät mulle toistaiseksi; kaksinpelit ja moninpelit saavat odottaa. Aapelissa voi muuten muokata omaa profiilia. Minulla riittivät taatelit vain hienoon tukkaan eikä ollenkaan vaatteisiin - miten noloa! Ehkä jos pelaisi enemmän, niin saisi enemmän taateleita. Tosin saa niitä ostettua rahallakin, mutta en taida kuitenkaan siihen ryhtyä.

Älypäässä kokeilin ikisuosikkiani, mahjongia. Listasijoituksia ei tullut, mutta tapahtumissa näkyy että olen tehnyt pari ennätystä! Minulla on muuten molemmissa palveluissa sama nimimerkki (bombata08).

Wiki tapaamisten vauhdittajana

Olen roikkunut viikkokausia tehtävässä numero 18, enkä tiedä miksi. Nyt kun on enää reilu viikko aikaa saada kaikki tehtävät valmiiksi, täytyy saada vihdoin ja viimein kommentoitua Stewart Maderin kirjoitusta. Hän antaa vinkkejä siitä miten wikiä voi hyödyntää kokouksissa kirjoituksessaan 6 effective (and slightly badass) ways to keep meetings brief, action focused, and relevant. Hän sanoo, että wikiä voi käyttää ennen kokousta, sen aikana ja sen jälkeen. Tällöin kokouksissa ei niinkään tuuleteta asioita ja käydä pitkiä keskusteluja; kokouksista tulee tiivistetympiä ja puhutaan asiaa. Näinköhän se menee käytännössä? Tietysti wiki helpottaisi kokousten valmistelua ja olisi hyödyllinen työkalu kokousten jälkipuintiin. Ehdottomasti kannattaisi tuoda wiki jollain tapaa omaan työyhteisöön - käyttää sitä työkaluna niissä lukuisissa kokouksissa, joita kirjastoissa järjestetään.