BBoT-seminaarin antia

Espoon Hanasaaressa järjestettiin viime viikolla todella mielenkiintoinen seminaari: Building Bridges over Tomorrow - Focus on Teen Users! Kahden päivän aikana oli tarjolla inspiroivia puheenvuoroja eri puolilta Pohjoismaita.

Päällimmäisenä seminaarista jäi käteen ajatus siitä, että nuoret pitää saada mukaan kirjastopalveluiden kehittämiseen. Meidän pitää kysyä heiltä mitä he haluavat. Voisimme jopa palkata heitä osa-aikaisesti esim. valitsemaan aineistoa, niin kuin Tanskan Solroedissa on tehty. Tai sitten perustaa ryhmä kahvipalkalla, niin kuin Turun Stoorissa on tehty. Kaikkein mielenkiintoisin esimerkki tulee kuitenkin Århusin Mindspotista: he ovat palkanneet kuusi mindspotteria (16 - 23 vuotiaita iältään), jotka toimivat yhdessä mindkeepereiden kanssa. Mindspotterit etsivät uusia asioita ja järjestävät erilaisia työpajoja ja tapahtumia nuorille.

Vaikka nuoret onkin hyvä ottaa mukaan palveluiden kehittämiseen, ei kaikkien kirjastoihmisten
tarvitse olla nuoria. Tärkeämpää on oma asenne. Kööpenhaminan Blågårdenin johtava kirjastonhoitaja Jakob Laerkes totesi, että nuoret etsivät tietoa, joten minkä ikäinen tahansa voi antaa vastauksia, kunhan hän on ystävällinen ja saa nuoret tuntemaan itsensä tervetulleeksi kirjastoon. Laerkesin esityksessä oli paljon muitakin helmiä. Meidän pitää mm. lopettaa tiskin takana piileskely. Tämä ollaan jo huomattu joissakin kirjastoissa: Kirjasto 10:ssä asiakkaat istuvat kirjastonhoitajien/virkailijoiden vieressä palvelutilanteessa; Malmön Garagetissa ei ole tiskejä lainkaan - virkailijoilla on pienet läppärit. Kannatan tällaista ajattelua: korkeat tiskit karkottavat asiakkaita ja samalla voisi löytyä ratkaisu erääseen ongelmaan - asiakkaat kysyvät mieluummin hyllyttäjiltä, jotka ovat vähiten koulutettuja ihmisiä kirjastossa. Laerkes totesi
myös, että meidän pitää päästä eroon neutraalista kirjastonhoitajasta; esiinnytään omalla nimellä ja pärställä, ja kerrotaan suoraan asiakkaalle mitä mieltä olemme mm. tietystä kirjasta - jos se on täyttä skeidaa, niin saa sen sanoa! Henkilökunnan on oltava vahvoja; heidän pitää pystyä kertomaan asiakkaille miksi muutumme. Tämä koskettaa Kouvolan kirjastoja erityisesti tällä hetkellä: monessa kirjastossa on otettu käyttöön lainaus- ja palautusautomaatteja. Todellakin jokaisen kirjastossa työskentelevän pitää katsoa peiliin. Tanskan Greven kirjaston kirjastonhoitaja Marianne Olsen ilmaisi asian näin: Meidän pitää kysyä itseltämme mitä teemme nuorten kirjastonkäytön hyväksi. Jokaisella on vastuu. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että yleiset kirjastot tarjoavat tässä maailmassa jotain ainutlaatuista: ne ovat ilmaisia ja ne ovat kaikkia varten - myös nuoria. Kirjastonhoitaja Mikko Winberg Turun Stoorista summasi asian: nuoret tarvitsevat paikan, jossa voivat olla omia itsejään, turvallista paikkaa ihmetellä tai jopa eksyä.

Minkälaisia kirjastojen sitten pitäisi olla. Seminaarissa käytiin paneelikeskustelu, johon osallistui kuusi nuorta Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. He saivat mm. tehtäväksi valita kolme sanaa, jotka kuvaavat kirjaston imagoa. Nämä sanat olivat: quiet, silence, shhh, peace, dusty, books, variety, complicated, old-fashioned, unimportant. Ei kuulosta kovin mairittelevalta. Nuoret ehkä samalla kritisoivat kirjastojen henkilökuntaa. Yksi nuorista totesi, että jos jotakin pitäisi saada pois kirjastoista, niin sellaiset kirjastonhoitajat jotka eivät pidä työstään. Olen samaa mieltä. Ja niin olivat seminaarin muutkin osallistujat. Tarvitsemme asenteiden muutosta. Tanskassa nuorilta oli kysytty minkälaisia kirjastoihmisten pitäisi olla: huumorintajuisia, innostuneita, ystävällisiä, kohteliaita, avoimia uusille ideoille, auttavaisia, ymmärtäväisiä ja optimistisia. Jokainen voi kysyä itseltään:"Olenko minä tuollainen?" Ryhmäkeskustelussa päädyimme seuraavaan lopputulokseen: kysymys ei niinkään ole rahasta vaan asenteesta; tarvitsemme oikeanlaista henkilökuntaa. Tärkeää on myös yhteistyö nuorten kanssa; meidän pitää kehittää kirjastopalveluita nuorille nuorten kanssa.

Tämän vakavan itsetutkiskelun jälkeen ei pidä unohtaa sanoja, joilla Drammenin Stig-Elvis Furset ("Librarian from hell") päätti oman esityksensä: "Pidä hauskaa kirjastossa!". Tämä koskee asiakkaita ja henkilökuntaa. Pitää kokeilla uusia asioita eikä kannata tuhlata 45 minuuttia miettien siirtääkö tuota hyllyä vai ei, kuten kirjastonhoitaja Laerkes sanoi. Virheitä saa tehdä! Eli yrityksen ja erehdyksen kautta kohti parempia nuortenkirjastopalveluita.