Kööpenhaminan matka pikakelauksella, osa 3

Perjantai

Ensimmäinen kokonainen päivä Kööpenhaminassa ja ensimmäisenä visiitti Suomen suurlähetystöön.

Tämän jälkeen Amalienborgin linna ja kuninkaallisen henkivartiokaartin vahdinvaihto. Sotilassoittokunta säestää ja mustat karhunnahkalakit huojuvat rytmissä.

Pistäydymme upeassa Marmorikirkossa eli Frederikin kirkossa. Jatkamme matkaa linnoitukselle ja lopulta päädymme Den Lille Havfruen luo, joka todellakin on todella pieni. Alueella on enemmänkin mielenkiintoisia patsaita, joita yhdessä ihastelemme ja ihmettelemme.

Seuraava tavoite on lounaspaikan etsiminen. Veljeni vinkkaa erään smørrebrødpaikan ja lähdemme sitä kohti. Se on kuitenkin niin täynnä, että turvaudumme vaihtoehto B:hen. Meillä on aikaa puoli tuntia syödä kasvislounas, mutta me kyllä pystymme siihen, me olemme suomalaisia. Tanskalaisilla menee tuntikausia, mutta kyllä me suomalaiset pystymme syömään nopeasti.

Päivän korkeakulttuuriannos täyttyy Ripley's Believe It Or Not -museossa. Yhteislipulla pääsemme myös Guinnessin museoon. Museoissa kirmailun jälkeen palaamme pølsevaunun kautta takaisin hostellille. Illan kruunaa muutaman hengen torttubileet (puhumme siis kääretortuista).

Muut svenssonit lähtevät ulos, me jäämme hostellin baariin joksikin aikaa.

Kööpenhaminan matka pikakelauksella, osa 2

Torstai

Oven raosta kuuluu "Huomenta! God morgon!" ennen kuin herätyskello soi.

Kävelemme Tukholman vanhan kaupungin läpi ja parkkeeramme itsemme joksikin aikaa kahvilaan, josta saa mielettömän suuria kahviannoksia ja herkullisia muffineita.

Matka jatkuu rautatieasemalle, jossa odotamme matkanjohtajaa, joka selvittää lipunmyynnissä lippujamme, joita ei olekaan oikea määrä, joten odottelua kestää tovi, mikä ei tietenkään paljoakaan haittaa, sillä olemme ajoissa asemalla, vaikkakin junan lähtöä on aikaistettu parillakymmenellä minuutilla - lopulta pääsemme lähtemään kuitenkin alkuperäisen aikataulun mukaan!

Jos VR:llä mättää, niin SJ:lläkään ole kaikki ihan hanskassa. Ainakaan ruotsalaiset eivät osaa laskea: kaksi ihmistä, joihin minä lukeudun, jäävät kaipailemaan kanasalaattilounaspakettiaan. Saamme ottaa tilalle kasvislasagnea.

Matkapahoinvointi helpottaa hieman.

Juna rytkyttää eteenpäin ja joudumme yllättäen vaihtamaan junaa Hässleholmissa, vaikka meidän piti päästä yhdellä junalla Kööpenhaminaan asti. Jatkamme siis business-osastossa (vai karjavaunuko se oli) ja pääsemme Juutinrauman yli Tanskan puolelle.

Kööpenhaminaan pääsemme noin tunnin myöhässä aikataulusta, mutta se ei tunnu missään. Tanskan pääkaupunki odottaa meitä kaikessa harmaudessaan ja märkyydessään. Hostellimme sijaitsee onneksi ihan keskustassa, joten pääsemme nopeasti heittämään kamppeet huoneeseen ja varaamaan sänkypaikat. Ja aika hieno tuo hostelli onkin!

Ilta jatkuu ja tapaamme Kööpenhaminassa asuvan suomalaisen, joka johdattaa meidät intialaiseen ravintolaan. Ruoka on hyvää ja sopivan tulista, mutta laskunmaksun koittaessa alkaa armoton säätäminen, sillä tarjoilija ei voi millään antaa jokaiselle omaa laskua. Kamalan räknäämisen ja tippaamisen jälkeen pääsemme ulos ravintolasta ja saamme jopa matkamuistoksi Bombay-kynän. Jee, matkan parasta antia!

Ruokailun jälkeen lähdemme erääseen pubiin, mutta kamala tupakansavu ja -haju pysäyttää osan meistä. Lähdemme takaisin hostellille päin ja pienen jahkaamisen jälkeen palaamme hostellille menemättä minnekään muualle. Hostellin baari menee juuri nenän edestä kiinni, joten menemme yläkertaan... ja pian nukkumaan. Sitä ennen kuitenkin pieni jumppaesitys eräässä huoneessa...

Kööpenhaminan matka pikakelauksella, osa 1

Kotiuduin eilen Kööpenhaminan matkalta, joten täytyy äkkiä kirjoittaa muistiin mitä tuli tehtyä Svenssonien kanssa Tanskan maalla ja vähän muuallakin. Tässä matka pikakelauksella omasta näkövinkkelistä:

Keskiviikko

Pakkailua, tietysti viime tipassa.

Matkafrank/kalevi/seppo/yrjänä soittaa ja ilmoittaa, että VR:llä mättää ainakin Tampereen ja Turun suunnalla. Päätän lähteä 12.25 junalla ja toivoa, että pääsen ajoissa Turkuun.

Kiiruhdan asemalle ja junailen Turkuun. Nautin junassa lohikeittoaterian, sillä en ole juuri syönyt mitään aamulla.

Turuussa vaihdan rahaa ja käyn tutustumassa mm. kaupunginkirjaston nuorten alueeseen, Stooriin. Vaikka olen lomalla, kyselen hieman nuortenkirjastoasioista ja kerron Kouvolan omasta hankkeesta. Täytyy olla tehokas ja hyödyntää tilaisuus!

Kävelen joenrantaa pitkin terminaaliin. Rinkka ei paina vielä yhtään ja askel on kevyt.

Terminaalissa tapaan tamperelaiset, ne hullut humanistit.

Laivan lähtöä odotellessa hengailemme Hohtogolfissa - wau, mikä paikka, mitkä erikoistehosteet!

Hyttimme sijaitsee autokannen alla, joten suuntaamme laivan uumeniin matkatavaroinemme. Hytissä tutustun lisää kanssamatkustajiini ja kuulemme hyvän leffavinkin ;)

Ruokailua ja laskun odottelua Ellasissa ja sitten juoksujalkaa Taxfreehin - ihanaa tehdä mukahalpoja ostoksia!

Hyttibileet ämmien luona.

Käymme tsekkaamassa Annika Eklundin, mutta se ei jaksa kiinnostaa minua pitkään. Paikka on täynnä mummoja ja vaareja, joten lähden hyttiin.

Saan unenpäästä kiinni aikani kuunneltuani laivan natinaa ja outoja ääniä.

Kirjastojuttua alueuutisissa

Jos jäi näkemättä tämän iltainen Kaakkois-Suomen alueuutislähetys, kannattaa katsoa se YLE Areenalta. Se on nähtävillä siellä kuukauden verran. Minua ei voi tuosta pätkästä bongata, vaikka olinkin samaan aikaan töissä pääkirjastossa. Tuon rainan pääosassa ovat muut kirjaston 'linssiluteet'.

Työhaastatteluja odotellessa

Scott Adamsilla riittää 'hyviä' niksejä työelämään:
(huom. nautitaan varovasti!)

Dilbert: 29.2.2008
Dilbert: 1.3.2008
Dilbert: 2.4.2008
Dilbert: 29.5.2008
Dilbert: 1.9.2008
Dilbert: 3.11.2008
Dilbert: 5.11.2008
Dilbert: 6.11.2008
Dilbert: 29.1.2009
Dilbert: 2.2.2009
Dilbert: 3.2.2009

Nintendo Wiillä kotona ja töissä

Kouvolan kirjastoissa puhaltavat uudet tuulet, sillä konsolipelit valtaavat kirjastopisteet! Tämä taitaa olla liioittelua, mutta menköön. Kokoelmiin on tulossa muutama lainattava konsolipeli Wiille, PS:lle ja Xboxille. Tämän lisäksi joissakin kirjastoissa järjestetään lähitulevaisuudessa peli-iltoja tai tapahtumia, joissa myös pelataan hyödyntäen Wiin Sports Packiä. Yhtenä sellaisena voisin mainita seuraavan TUNNE-klubin (10.3.), jonka aiheena on nykyperinne. Aivan, nykyperinne! Mikä onkaan sopivampaa nykyperinnettä kuin konsolipelit. Saan kunnian toimia Wii-työpajan vetäjänä tuona iltana. Aion hioa taitojani omalla Wiilläni:




Olen myös ottanut huomioon sen, että muunkin henkilökunnan pitää osata pelata Nintendo Wiillä. Etenkin jos järjestämme ennemmänkin peli-iltoja asiakkaille. Järjestin viime viikolla opastusta tuon konsolin kiehtovaan maailmaan ja ilokseni osanotto oli suhteellisen suurta. Voipi olla, että jotkut miespuoliset työkaverit eivät olleet kovin tyytyväisiä kun tyrmäsin heidät nyrkkeilyssä. Suostun kyllä uusintaotteluun, jos jollakulla jäi jotain hampaan koloon.

Jatketaan harjoituksia...

Tila on.

Tänne se 'Mediamaja' sitten tulee, siis jos sitä ajatellaan fyysisenä tilana. Paikka on pääkirjaston alakerrassa sijaitseva entinen näyttelytila, Kirjastokahvila ExLibriksen vieressä. Aiomme järjestää täällä mediakasvatustunteja kouluille, työpajoja, kerhoja, tapahtumia ja yllin kyllin hauskaa ja hyödyllistäkin toimintaa nuorille. Tällä hetkellä tila näyttää hylättyjen ja vanhojen kalusteiden varastolta. Tilanne kyllä muuttuu keväämmällä, uskokaa pois. Pinta-alaa on n. 140 neliötä, jotenka tänne mahtuu hyvin vähän suurempaakin tapahtumaa. Kalusteiden pitää olla helposti liikuteltavia, jotta tilaa voi muokata tarpeen mukaan.

Kaikki toiminta ei tule tapahtumaan näissä tiloissa. Lähdemme ulos kirjastosta kouluille, kulttuuritapahtumiin, rannalle - minne nyt sitten keksimme lähteä. Jos mahdollista otamme toisen Kouvolan kirjastoautoista ja päräytämme sillä valitsemaamme kohteeseen. Espoossa ja Helsingissä vastaavaa on tehty jo Kesädösän muodossa. Kesä lähestyy pikkuhiljaa ja baana kutsuu...

Haluatko meille töihin?

Tässäpä teille työpaikkailmoitus:

KOLME MÄÄRÄAIKAISTA PROJEKTITYÖNTEKIJÄN TOINTA

Kouvolan kaupunginkirjasto osallistuu Manner-Suomen ESR-ohjelman projektiin Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt. Projektia koordinoi Tampereen yliopisto. Kouvolassa hankkeen kohderyhmänä ovat nuoret ja maahanmuuttajat.

Hanke pyrkii osallistamaan asukkaita päätöksentekoon, synnyttämään luovuutta ja innovaatioita edistävää verkostoitumista, ehkäisemään syrjäytymistä sekä kehittämään medialukutaitoa. Toimintaa viedään myös kirjaston ulkopuolelle: paikallisiin kulttuuritapahtumiin, jne.

Hankkeelle on jo palkattu toteutukseen osallistuva suunnittelija. Haemme vielä

kolmea määräaikaista projektityöntekijää vuosiksi 2009 - 2011

Rakennamme tiimiä, jolla tulee olla hallussa riittävä osaaminen mm. kirjastoalan, mediakasvatustaitojen sekä tietotekniikan alueilla. Valittavilta edellytetään lisäksi opintoja tai muita näyttöjä toimimisesta nuorison tai maahanmuuttajien parissa.

Edellytämme kaikilta soveltuvaa korkeakoulu- tai ammatillista tutkintoa. Tehtävä edellyttää hyviä tietoteknisiä valmiuksia. Lisäksi tehtäväkohtaisesti edellytämme seuraavaa:

Projektityöntekijä (mediakasvatus), tehtävä 1, ajalle 1.4.2009 – 30.6.2010
Oman tehtäväalueen opintoja ja soveltuvaa työkokemusta.

Projektityöntekijä (maahanmuuttajatyö), tehtävä 2, ajalle 1.4.2009 - 2011
Kokemusta maahanmuuttajien kanssa tehtävästä pedagogisesta tai kotouttamiseen tähtäävästä työstä.

Projektityöntekijä (nuorisotyö), tehtävä 3, ajalle 1.4.2009 - 2011
Edellytämme tehtäväalueen opintoja ja soveltuvaa työkokemusta.

Luemme eduksi kaikissa tehtävissä työkokemuksen murrosikäisten kanssa, samoin kielitaidon, erityisesti venäjän, arabian tai kiinan kielen sujuvan taidon. Luemme eduksi myös mediakasvatukseen liittyvät opinnot sekä sosiaalisen median tuntemuksen.

Työaika tehtävissä 1 ja 3 on 36 h 15 min/vko, kaksivuorotyö

Tehtävä 2 on osa-aikainen, 15-20 h viikossa ja sovitaan valittavan henkilön kanssa.

Palkkaus on kaikissa tehtävissä KVTES:n mukainen. Tehtävät täytetään 1.4.2009 tai sopimuksen mukaan.

Hakemukset tehdään 27.2.2009 klo 15.00 mennessä sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.kouvola.fi/hakemukset. Paikkaa haettaessa on ilmoitettava tehtävän numero.

Lisätietoja antaa Heli Metsä, puh. 020 615 5671, heli.metsa (at) kouvola.fi.


Kirjastotoimenjohtaja

Meillä on ryhmä Facebookissa, olemme siis olemassa

Perustin tänään ryhmän Facebookiin: Kouvolan kirjasto - Kouvola City Library. Vihdoinkin mekin pääsimme sinne. Pitkään odotin, että perustaako kukaan muu sitä, mutta mitään ei tapahtunut. Itse on tehtävä, jos meinaa että hommat etenee ja jotain tapahtuu. Nyt meillä on jo huimat viisi jäsentä. Kaikki tosin ovat henkilökuntaa. Joku skeptikko alkaisi varmaan kysellä, että kannattaako sinne liittyä ja onko se todellakin sen väärti, että vääntää naamakirjaan tai vastaaviin palveluihin sisältöä. Mielestäni on. Voisin taas viitata viimeviikkoiseen Hanasaaren seminaariin ja lainata tutkija Kim Holmbergin sanoja: sosiaalisen median avulla kirjastot ilmoittavat "olemme täällä!" Kuka tietää kuinka kauan Facebook säilyy suosittuna sosiaalisena palveluna. Me ainakin seuraamme aikaamme ja toivomme, että ryhmämme tulee olemaan muutakin kuin kirjastoväen temmellyskenttä. Toisin sanoen, toivotamme ilolla asiakkaatkin ryhmäämme.

BBoT-seminaarin antia

Espoon Hanasaaressa järjestettiin viime viikolla todella mielenkiintoinen seminaari: Building Bridges over Tomorrow - Focus on Teen Users! Kahden päivän aikana oli tarjolla inspiroivia puheenvuoroja eri puolilta Pohjoismaita.

Päällimmäisenä seminaarista jäi käteen ajatus siitä, että nuoret pitää saada mukaan kirjastopalveluiden kehittämiseen. Meidän pitää kysyä heiltä mitä he haluavat. Voisimme jopa palkata heitä osa-aikaisesti esim. valitsemaan aineistoa, niin kuin Tanskan Solroedissa on tehty. Tai sitten perustaa ryhmä kahvipalkalla, niin kuin Turun Stoorissa on tehty. Kaikkein mielenkiintoisin esimerkki tulee kuitenkin Århusin Mindspotista: he ovat palkanneet kuusi mindspotteria (16 - 23 vuotiaita iältään), jotka toimivat yhdessä mindkeepereiden kanssa. Mindspotterit etsivät uusia asioita ja järjestävät erilaisia työpajoja ja tapahtumia nuorille.

Vaikka nuoret onkin hyvä ottaa mukaan palveluiden kehittämiseen, ei kaikkien kirjastoihmisten
tarvitse olla nuoria. Tärkeämpää on oma asenne. Kööpenhaminan Blågårdenin johtava kirjastonhoitaja Jakob Laerkes totesi, että nuoret etsivät tietoa, joten minkä ikäinen tahansa voi antaa vastauksia, kunhan hän on ystävällinen ja saa nuoret tuntemaan itsensä tervetulleeksi kirjastoon. Laerkesin esityksessä oli paljon muitakin helmiä. Meidän pitää mm. lopettaa tiskin takana piileskely. Tämä ollaan jo huomattu joissakin kirjastoissa: Kirjasto 10:ssä asiakkaat istuvat kirjastonhoitajien/virkailijoiden vieressä palvelutilanteessa; Malmön Garagetissa ei ole tiskejä lainkaan - virkailijoilla on pienet läppärit. Kannatan tällaista ajattelua: korkeat tiskit karkottavat asiakkaita ja samalla voisi löytyä ratkaisu erääseen ongelmaan - asiakkaat kysyvät mieluummin hyllyttäjiltä, jotka ovat vähiten koulutettuja ihmisiä kirjastossa. Laerkes totesi
myös, että meidän pitää päästä eroon neutraalista kirjastonhoitajasta; esiinnytään omalla nimellä ja pärställä, ja kerrotaan suoraan asiakkaalle mitä mieltä olemme mm. tietystä kirjasta - jos se on täyttä skeidaa, niin saa sen sanoa! Henkilökunnan on oltava vahvoja; heidän pitää pystyä kertomaan asiakkaille miksi muutumme. Tämä koskettaa Kouvolan kirjastoja erityisesti tällä hetkellä: monessa kirjastossa on otettu käyttöön lainaus- ja palautusautomaatteja. Todellakin jokaisen kirjastossa työskentelevän pitää katsoa peiliin. Tanskan Greven kirjaston kirjastonhoitaja Marianne Olsen ilmaisi asian näin: Meidän pitää kysyä itseltämme mitä teemme nuorten kirjastonkäytön hyväksi. Jokaisella on vastuu. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että yleiset kirjastot tarjoavat tässä maailmassa jotain ainutlaatuista: ne ovat ilmaisia ja ne ovat kaikkia varten - myös nuoria. Kirjastonhoitaja Mikko Winberg Turun Stoorista summasi asian: nuoret tarvitsevat paikan, jossa voivat olla omia itsejään, turvallista paikkaa ihmetellä tai jopa eksyä.

Minkälaisia kirjastojen sitten pitäisi olla. Seminaarissa käytiin paneelikeskustelu, johon osallistui kuusi nuorta Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. He saivat mm. tehtäväksi valita kolme sanaa, jotka kuvaavat kirjaston imagoa. Nämä sanat olivat: quiet, silence, shhh, peace, dusty, books, variety, complicated, old-fashioned, unimportant. Ei kuulosta kovin mairittelevalta. Nuoret ehkä samalla kritisoivat kirjastojen henkilökuntaa. Yksi nuorista totesi, että jos jotakin pitäisi saada pois kirjastoista, niin sellaiset kirjastonhoitajat jotka eivät pidä työstään. Olen samaa mieltä. Ja niin olivat seminaarin muutkin osallistujat. Tarvitsemme asenteiden muutosta. Tanskassa nuorilta oli kysytty minkälaisia kirjastoihmisten pitäisi olla: huumorintajuisia, innostuneita, ystävällisiä, kohteliaita, avoimia uusille ideoille, auttavaisia, ymmärtäväisiä ja optimistisia. Jokainen voi kysyä itseltään:"Olenko minä tuollainen?" Ryhmäkeskustelussa päädyimme seuraavaan lopputulokseen: kysymys ei niinkään ole rahasta vaan asenteesta; tarvitsemme oikeanlaista henkilökuntaa. Tärkeää on myös yhteistyö nuorten kanssa; meidän pitää kehittää kirjastopalveluita nuorille nuorten kanssa.

Tämän vakavan itsetutkiskelun jälkeen ei pidä unohtaa sanoja, joilla Drammenin Stig-Elvis Furset ("Librarian from hell") päätti oman esityksensä: "Pidä hauskaa kirjastossa!". Tämä koskee asiakkaita ja henkilökuntaa. Pitää kokeilla uusia asioita eikä kannata tuhlata 45 minuuttia miettien siirtääkö tuota hyllyä vai ei, kuten kirjastonhoitaja Laerkes sanoi. Virheitä saa tehdä! Eli yrityksen ja erehdyksen kautta kohti parempia nuortenkirjastopalveluita.

Keski-ikä ja vanhuus lähestyvät...

Mediamajan suunnittelu jatkuu. Ahkeran työnteon lomassa pitää kuitenkin juhlia täysiä vuosia. Täytekakun voimalla pääsee jo aika pitkälle. Eikä se voi olla mikään muu kuin suklaakakku:




Sain myös todella tarpeellisen lahjan muutamalta työkaverilta. Syylliset kyllä tietävät keitä tarkoitan. Arvostan todella paljon heidän elettään: ihonhoitotuotteita ikääntyneelle iholle - ah, juuri mitä tarvitsen! Kiitän ja niiaan.



Nyt jatkan armotonta raatamista ;)
(ja alan suunnitella vastaiskua, mutta se on hys hys)

Uusi vuosi, uusi aloitus!

Nyt kun olen kohta ollut kolmisen viikkoa uudessa työssäni, on aika aloittaa blogiin kirjoittaminen uudestaan. Muokkasin jo viime viikolla blogini ulkoasun uuteen uskoon ja tarkkaavaiset lukijani saattoivat huomata minkä nimisessä projektissa työskentelen tällä hetkellä: kyseessä on Manner-Suomen ESR-ohjelman Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -projektin osahanke Kouvolassa. Työnimenä on kulkenut Mediamaja, joka kuvastaa hankkeen sisältöä: Kirjastoon luodaan tila, jossa tuotetaan, editoidaan, opetetaan ja kulutetaan sähköisen median muotoja. Kohderyhmänä meillä on nuoret ja kaikenikäiset maahanmuuttajat. Viime vuonna siirsimme musiikkiosaston uuteen paikkaan, jotta saisimme sen paikalle näyttelytilan. Loppuvuosi menikin kivasti hyllymetrejä laskiessa ja kirjastoaineistoa siirtäessä - ihanan fyysistä kirjastotyötä! Näyttelytila (tai taidetila vai miksi sitä haluaa kutsua) siirtyi alhaalta ylös juuri meidän hankkeemme tieltä. Nyt meillä on tilaa noin 150 neliötä pääkirjaston alakerrassa, kahvion vieressä. Suunnittelijana saan toimia myös jonkin sortin sisustusarkkitehtinä, mitä en tietenkään vastusta. Tämä työ on juuri niin monipuolista, että saa valjastaa kaikki mahdolliset tiedot ja taidot käyttöön ja opetella roppakaupalla uusia. Mikäs siinä. Nykyäänhän kirjastoihmisten pitää olla vaikka minkä alojen asiantuntijoita.

Mediamajan nimi on vielä mysteeri. Kyse ei tietenkään ole siitä, ettemmekö keksisi hyvää nimeä paikalle. Hyviä nimiä on maailma pullollaan, mutta muut ovat jo aiemmin ottaneet ne käyttöön. Pidimme porukalla aivoriihen ja keksimme mielestämme (enemmistön ainakin) todella näppärän nimen. Mutta eihän se niin helppoa ollutkaan. Olisimme hankkineet fi-verkkotunnuksen, mutta emme saaneet lupaa samannimiseltä yhdistykseltä. Hitto vieköön! Nimi on siis vielä mietinnässä.

Tällä hetkellä olen ainoa Mediamajaan palkattu ihminen. Saan kyllä piakkoin uusia työkavereita, sillä laitamme kolme paikkaa hakuun. Kaksi heistä on kokoaikaisia ja yksi osa-aikainen. Toivottavasti löydämme hyvät tyypit, joilla on kokemusta nuorten ja maahanmuuttajien kanssa työskentelystä sekä mediakasvatuksesta. Työstä tulee mielenkiintoista ja haastavaa, sillä tämä ei ole perinteistä kirjastotyötä; ei ainakaan sellaista mihin itse olen tottunut. Minulla on kirjastoalan koulutus, mutta muilla ei tarvitse olla. Tärkeää on luovuus, ennakkoluulottomuus ja rohkeus. Täytyy myös muistaa, että emme kehitä pelkästään kirjastopalveluja nuorille ja maahanmuuttajille; jos hanke onnistuu koko kirjaston henkilökunta sekä koko asiakaskunta hyötyy tästä hankkeesta. Ja kirjastoalan ihmiset valtakunnallisesti myös.

Lisää kuulumisia seuraa. Toivon mukaan myös Kyyti.fi-sivustolla (ei vielä julkistettu) sekä Kirjastolehden sivuilla.